Hukka-Mirri

Kirjoittaja & kuvat: Marianne Heikkilä

Alunperin Oili tuli ensikotiini etsimään loppuelämän kotia, mutta ensimmäisen päivän jälkeen jo aloin miettimään että ei tuo tosta lähde.. toki silloinen Oili lähtee vieläkin kenen tahansa luo, syliin ja rapsutettavaksi kuin ohjus kyselemättä sen enempää. Huriseva, kiehnäävä, tverkkaava Eviran-epävirallinen tarkastaja / hönöpää. 

Harmaa diiva

Hukka tuli minulle KKY ry ensikotiin turkki ajeltuna odottamaan sterkkausta. Oli myöhäinen kesä ja kylmenevät yöt saivat Hukan kaivautumaan öisin peiton alle kainalooni etsimään lämpöä. Takkuiselta rääpäleeltä oli ajeltu turkki kokonaan pois häntää myöten. Hän oli harmaan kaikki mahdolliset sävyt. Pikkuhiljaa turkki alkoi kasvamaan – tuhkan harmaa karvapeite alkoi muodostua ja rotanhännästä tuli pölyhuisku. Diiva oli syntynyt.

Hukka-Mirri määrää kaapin paikan tässä taloudessa. Minä en osta huonekaluja kysymättä ja pitkään miettimättä onko se Hukalle mieleen tai hyödyksi.. saako hän sen hetkessä rikki, syötyä tai revittyä kappaleiksi. Kukkien suhteen olisi jo hyvä aika luovuttaa – neuleiden kanssa yritän sisukkaasti taistella vastaan.. tekemällä hänelle huovutettavia pesiä, koppaan alustoja ja peittoja kun viluttaa. Mutta aina välillä hetkeksi alas lasketun työn lankakerää on kiedottu kaikkien huonekalujen ympäri .. mitä taloudesta löytyy. Katastrofin ainesta. Niin sanotusti pahan teossa hänen katseesta näkee, minun oman (ruokkija & huoltaja) aseman taloudessa. 

Pyrin pitämään Hukan mielessä jokaisessa huonekalu hankinnassa – sohvan köyttäisin juutilla jos osaisin. Vaatekaappiin hankin hänelle kolopesän pehmusteella jotta hänellä olisi kotona turvallinen pimeä, lämmin kolo johon tuupertua rankan pahvilaatikkomakoilun jälkeen. Köytin keittiönpöytäni jalan juutilla – yritykselläni säästää sohvaa.. mutta taistelu on 20/80 sohvalle. Kirjahyllyni ovat massiivipuuta jotta hän saa parhaimman mahdollisen otteen kiivetessään niitä ylös alas.. ainahan ne voi hioa kun maalipinta alkaa repsottamaan liikaa. Yhden hyllykön päälle asensin hänelle pehmustetun alustan, korkein paikka asunnossa – sieltä hän pystyy pälyilemään, tarkkailemaan ja vaanimaan parhaiten koko asunnon ääniä ja liikkeitä. Ja kaikki tuoksuu kissanmintulle.

Kevättä rinnassa

Hukalle se mieluisin aika vuodesta on ovella – keväästä myöhäiseen syksyyn hän vaatii ulkoilua. Hyppii ovenkahvaan ja huutaa kuin sireeni ”ulos! ulos! ulos!”

Valjaissa hän liikkuu kuin koira ja mielellään liikkuukin koirien seurassa, valjaissa tai ilman. Ulkoillessa vastaantulevien koirien taluttajat tai talutettavat usein kammoksuvat ja pelästyvät tätä yli-innokasta puskijaa joka vetää, kiskoo ja nykii lähemmäs ja lähemmäs koiraa kuin koiraa. Haistellaan eestä ja takaa, kiehnätään ja vähän pussataan. Tässä vaiheessa koirien talutettavat/taluttajat ovat yleensä myytyjä Hukan herttaisesta olemuksesta – ei ne kissat aina nyi koirilta silmiä päästä. 

Harvakseen tulee toisia kissoja vastaan kävelyillä – mutta jos tulee, ne tervehditään räkäisillä sähinöillä, niskavillat pystyssä ja häntä tikkusuorana pölyhuiskuna. Hukka-Ärriliisa ilmestyy parrasvaloihin ja on nostettava pois tilanteesta ennen kuin silmiä aletaan nykimään. Hukka-Hönöpää ei muista kissoista välitä.

Helteinen kesä laiturilla

Viime kesä oli kaupungissa tukala, varsinkin Hukalle. Pitkäkarvainen ja asunto ilman tehostettua ilmastointia. Tuulta ei ollut ja ristivedosta ei siten mitään hyötyä. Hukka lojui lattialla kuin mytyssä oleva matto. Leikkimielisyys oli tiessä ja ainut mikä näytti tuntuvan kivalta oli selällään makoilu vessan lattialla tai auringon laskettua parvekkeella. Päätimme pelastautua kaupungin ahdistavasta helteestä rannalle, mökille. Mutta.. pitkäkarvainen kissa ja punkki-rikas ranta? Ei. Trimmeri laulamaan ja tytölle kesätukka. Operaation jälkeen Hukalle oli huomattavasti helpompi antaa myrkyt niskaan ja virkeän-vetreä hönöpää ninja virkosi jälleen villiksi itsekseen. Btw. Hukka rakasti trimmausta 😀 tverkkasi ja hurisi koko operaation ajan.

Mökillä Hukka pääsi näyttämään metsästys taitojaan, joita kuukausien sisätreeni – lankakerien ja sukkien saalistus sekä kantelu ympäri kämppää olivat jalostaneet. Hän nappasi hämähäkin, sammakon, särjen ja oli lähellä ryöstää kaikki pihan linnunpöntöt. Rankka madotus ei näyttävät hetkauttavan tätä seikkailija sielua. Päivät maattiin laiturilla tai varjossa kalliolla – murkkuja ja koppiksia turkissa tämä tyttö oli onnesta sekaisin, vatta pystyssä. Virvoketta sai rannalta ja ruoka liverteli ilkeyksiä oksalta. Kesä saisi tulla jo!

Hukka odottelee kesää ja mökkireissuja – sammakot, pikkulinnut ja hämähäkit paetkaa Hukka on tulossa 😉