Kissojen Katastrofiyhdistys

Iiris

Kirjoittajat:

Henni & Eeva Pulkkis

Terveiset Iiriksen kodista

Iiris on ainutlaatuinen kissa, yhtä aikaa tosi seurallinen ja huomionkipeä, mutta myös kauhea vauhtihirmu. Suurimman osan ajasta Iiris leikkii ihan nätisti ja rauhassa, mutta aina välillä villiintyy ja saattaa ”vahingossa” vähän jotain rikkoakin. Vessapaperia ja sukkia on ainakin vaikea jättää rauhaan. Niitä löytyy milloin mistäkin, kun niillä on Iiriksen mielestä paljon mukavampi leikkiä itsekseen. Yritin parhaani mukaan hiukan kouluttaa tyttöä, mutta Iiris kulkee omia polkujaan ja leikkii ja raapii vain sitä, mikä häntä milloinkin kiinnostaa. Omasta mielestään Iiris on myös taitava sisustaja: joka aamu ja ilta siivoan hänen jälkiään, kun mm. matot ja verhot ei ole olleet hänen mielestään oikeassa paikassa. Vähän hölmö katti, mutta en kyllä vaihtamaan lähtisi mistään hinnasta.

Henni

Iiris kultapallo

Erilainen juhannusyö

Sain tiedon, että Nokian löytötalolla olisi tiineeksi epäilty tyttökissa. Se tulikin sitten suoraan minulle 13.6.2017.

Oli hieno kisuneito, heti otti kontaktin ihmiseen ja rupesi tutkimaan paikkoja. Eristystä kamariin oli aluksi, ja uloshan olisi pitänyt päästä. Onneksi minun, kokeneen kissamamman, korvat osasivat sulkeutua ensimmäisinä öinä, kun neitonen pyyteli ulos. En yhtään ihmetellyt, että oli päässyt ulos: heikompi ihminen olisi sortunut avaamaan ikkunan.  Pyynnöt voisi kuvata mieluummin karjunnaksi kuin vienoiksi pyynnöiksi.

Ja olihan tämä rassukka tiine. Neuvolakorttia ei ollut kaulassa, joten jännityksellä odotettiin h-hetkeä.

Juhannusaattopäiväkin oli mennyt rauhaisasti, ja olin ehtinyt lupaamaan auton yöksi lainaan. Havahduin yhdeksän aikaan: missä on Iiris? Saunassa, ponnisti, ja häntä pienokaisesta näkyi.

Tuntia myöhemmin Iiris ponnisti edelleen, ja häntä näkyi vain saman verran. Nyt alkoi olla jo hätä kädessä. Veto-otetta hännästä, mutta märkä talouspaperi luiskahti, ja hännästä kuoriutui pää irti. Mutta pois hätä, tilalle pyyhe, hyvä hännäntyviote ja työntö mahan puolelta.

Niin syntyi Töpö, vaillinaisine häntineen. Iso kaveri olikin ja siis kissaksi väärin päin, perätilassa. 

Tuntien ponnisteluilla, vetämisellä ja työntämisellä syntyivät Kielo ja Suvi, kaikki myös puikulaperunan näköisinä kuten Töpö-poika.

Oli tietysti juhannusaatto jo kääntynyt yöksi, ja päätin katsoa aamulla, miten yö on mennyt vaikeasti syntyneille ja elvytystä tarvinneille pennuille.

Ja siellähän aamusella odotti virkku pentukolmikko. Ei muuta kuin ottamaan yhteyttä Omaeläinklinikkaan, jolla on päivystys Tampereella. Siellä Töpön häntä amputoitiin puoliksi.

Mitä virkein ja hienoin pentukolmikko oli syntynyt. Mutta vielä yli 3 kk päästä, sterilisaation yhteydessä Iiriksen kohtu kantoi rasituksen merkkejä. Pikkuruiselle emolle tuo isojen pentujen (ensimmäinen Töpö 116 g) kantaminen ja äärimmäinen ponnistaminen oli raskas kokemus.  Mutta Iiris tiesi, että oli tosi kysymyksessä ja antoi auttaa, vaikka oltiin tutustuttu vasta 10 päivän ajan.  Yksin tai kokemattoman ”kätilön” kanssa Iiris olisi kuollut.  Nyt Iirikseltä lähti maailmalle ihana pentukolmikko.

Suorastaan vastuutonta on ollut päästää tämä pikkuruinen teinityttö ulos leikkaamattomana.

Mutta Iiriksen ei tarvitse enää ikinä synnyttää. Siitä on pidetty huoli.

Ensikodin pikkupomoksi

Iiris ei ole oikein kissasosiaalinen kissa. Leikit toisten kanssa menivät helposti rähinäksi, tassulla lätkimiseksi ja murinaksi. Riehakas leikkijä Iiriksestä tuli, aktiivinen, toimelias kisu, joka seurasi ylimpänä työnjohtajana mm. pullan leipomista ja hyvä, ettei maistelemaan käynyt. Se valloitti emännän sängyn, paitsi että talon iso kingi Igor siellä oleili. Igorin ego oli niin suuri, ettei sitä yksi kolme kertaa pienempi tyttönen paljon hetkauttanut. Aamulla Iiris pussaili emännän ihan pussaamisen ilosta.

Kodin etsintä olikin sitten oma hommansa. Iiris kun osasi pistää katsojille pystyyn sellaisen esityksen, johon lauma 5-vuotiaita lapsia pystyisi. Vanhemman rouvan tullessa katsomaan neitosen esitys olisi ansainnut kissojen Oscarin. Oli kuin risteilyohjus tai sähikäinen olisi päästetty vapaaksi. Selitä siinä sitten katsojalle, että lopun päivää makasi ihan puhki väsyneenä.  Ja nuo esitykset oli varattu vieraille. Tutummat vieraat eivät sellaista enää saaneet.

Mutta sitten löytyi se oikea koti!

Tämä artikkeli julkaistiin Kissojen Katastrofiyhdistys KKY ry:n jäsenlehdessä 1-2018.

Kuva: Henni

Kuva: Eeva Pulkkis

Kuva: Henni

Kuva: Eeva Pulkkis

Kuva: Eeva Pulkkis