Kissapörssi

Aikuiset kissamme luovutetaan tunnistemerkittyinä, madotettuina, rokotettuina, steriloituina tai kastroituina ja eläinlääkärin tarkastamina.

Pennut luovutetaan tunnistemerkittyinä, madotettuina, rokotettuina ja eläinlääkärin tarkastamina. Uuden omistajan on leikkautettava yhdistyksen luovuttama pentukissa viimeistään 6 - 8 kk ikäisenä. Pennun luovuttanut ensikoti varmistaa, että pentu steriloidaan tai kastroidaan.

Kissojen luovutusmaksut

  • Aikuinen, steriloitu tai kastroitu kissa: 120 €
  • Steriloimaton tai kastroimaton pentukissa: 130 €
    Neuteroimattoman pennun luovutushinnasta palautetaan 20€ neuterointikuittia ja luovutussopimuksen kopiota vastaan.

Miiru on arviolta noin 7-vuotias reipas ja rohkea kissa, joka tottui elelemään vanhemman mummun ystävänä omakotitalossa. Miiru viihtyy hyvin pelkästään sisällä, ulkona piipahtamisista on jo paljon aikaa.

Miirulle on tärkeintä, että on hyvää ihmisseuraa, sohvalla mukavasti tilaa ja ravinnoksi kunnon ruokaa ja riittävästi. Ruoan riittävyydestä ollaan vähän eri mieltä. Miirulle kun kelpaisi kuinka paljon vaan, mutta ensikoti-ihmisen mielestä linjoistakin on tärkeää tässä iässä huolehtia.

Toisista kissoista Miiru ei perusta, on siis hyvinkin omaehtoinen ja pelkästään ihmisen kanssa viihtyvää sorttia. Miiru ymmärtää myös puhetta ja tiedä, mitä kaikkea innostuu ihmistensä kanssa yhdessä puuhailemaan.

Miiru käy vielä lääkärin tarkastuksella, rokotuksella ja sirutuksella lähipäivinä. Päivittelemme Miirun kanssa käynnin tulokset tänne tuonnempana.

Oliskos sinun talossasi tämmöiselle viksulle rautarouvalle paikka? Tulekkos tutustumaan? Tampereen Hyhkyyn voi varata audienssia: eijak@kissojenkatastrofiyhdistys.net

 

Topi on noin 3-vuotias isokokoinen ja ihmisrakas poikakissa. Luonteeltaan vilkas ja leikkisä Topi kaipaa ihmisten huomiota ja osoittaa kiintymystään puskemalla ja pyörimällä jaloissa. Topi rakastaa hyppiä kiipeilypuissa ja jahdata esimerkiksi narun päähän kiinnitettyä sulkaa. Yksinään Topi ei mielellään ole vaan viihtyy toisten kissojen seurassa. Olisikin hyvä, jos uudesta kodista löytyisi Topille myös kissakaveri seuraksi. Ihan pienten lasten perheeseen Topi ei välttämättä sovellu. Topi on leikattu, rokotettu ja sirutettu.

Topista voi tiedustella lähettämällä sähköpostia osoitteeseen heikkilae@gmail.com


Tupsu ja Maija
Kauniit tyttökissat Maija, s. noin 2014 (tummakilppari ) ja tyttärensä Tupsu, s. noin 2016 (raidallinen) tulivat yhdistyksen hoiviin elettyään ensin vapaina kissapopulaatiossa. Molemmat arastelevat ihmisiä, ja varsinkin Maija sähisee helposti tuntiessaan olonsa pelokkaaksi. Maija ja Tupsu luovutetaan mielellään kotiin, jossa ei ole koiria tai pieniä lapsia. Kissat voidaan luovuttaa myös erikseen. Muihin kissoihin Maija ja Tupsu ovat tottuneita ja niiden tottumista ihmisiin voisi edistää uudessa kodissa oleva kesy kissakaveri. Maijan ja Tupsun uudelta omistajalta vaaditaan kärsivällisyyttä ja halua tutustua kissoihin niiden omassa tahdissa. Molemmat kissat on rokotettu, steriloitu ja sirutettu.

Jos haluat tarjota hyvän loppuelämänkodin Maijalle ja/tai Tupsulle, ota yhteyttä: heikkilae@gmail.com.

 

Maija

Tupsu

Tom on yksivuotias ihmisrakas maatiaiskolli, josta edellinen omistaja joutui luopumaan allergian vuoksi. Tom on kotoisin lapsiperheestä, joten se on tottunut kouluikäisiin lapsiin. Luonteeltaan Tom on utelias, kiltti ja nauttii ihmisten huomiosta ja sylissä olemisesta. Toisten kissojen kanssa Tom ei ole ollut tekemisissä, joten se voisi sopia parhaiten ainoaksi kissaksi. Tom on rokotettu, leikattu ja sirutettu.

Tomista voi tiedustella sähköpostilla osoitteesta heikkilae@gmail.com

Kerttu, s. 2009, elelee tällä hetkellä KKY:n hoivissa toimitilalla. Kerttu-neiti on palautunut takaisin yhdistyksen hoiviin omistajan kuoleman vuoksi, oltuaan KKY:n sijoittamana uudessa kodissa noin seitsemän vuotta

Kerttu kertoo: Viihdyn ihmisten seurassa hyvin, ja rrakastan huomiota ja erityisesti harjausta, onhan minulle silkkinen ja tuuhea turkki. Jos joskus ihmiset pysähtyvät minulle juttelemaan ja rapsuttelemaan, vastailen heille pienillä kurahduksilla. Ja jos tarpeeksi kauan joku istuu paikallaan, hyppään syliin ja käynnistän rukkini. 🙂

Kertulla on tiedossa hammasremontti toukokuun lopulla, muuten Kerttu on ikäisekseen hyväkuntoinen ja ketterä. 😉

Päivitys 14.6.: Kertun hammasremontti on nyt tältä erää onnellisesti ohi. Seuraava hammaslääkärikäynti on noin vuoden päästä.

Jos sinulla on suloisen Kerttu-neidin kokoinen aukko sydämessäsi, ja olet valmis tarjoamaan sille tositarkoituksella ja ainoana kissana loppuelämän kodin, ota yhteys: heikkilae@gmail.com.

Kerttu:

Moikka, minä olen Ippe. Pääsin kodinvaihtajana ensikotiin leikkauksen jälkeen. Ensikodissa minua odotti iso, lempeä ja leikkisä Fiv-kissa Nauku. Minussakin todettiin FIV mutta sehän ei menoa haittaa. Fiv ei tartu koiriin eikä ihmisiin, kissoihinkin vain vakavien ja syvien puremahaavojen kautta.

http://kissawiki.whiskas.fi/w/index.php/

Ihan kahdessako viikossa tutustuttiin ja ollaan nyt kuin paita ja peppu. Me juostaan lasitetun parvekkeen (josta on hyvä näköala pihalle) ja kylpyhuoneen väliä, vuoroin minä edellä, vuoroin Nauku. Kiipeilupuuhun on hyvä kirmaista ja sieltä kiva vähän ärsyttää leikkimään lisää, pehmeillä tassuilla tietysti, hihi! Me ravataan välillä hurjan lujaa mutta ei ikinä pudotella mitään! Tuo herra vain väsähtää liian nopeasti..

https://www.dropbox.com/s/6dxhb2lhz5ypphz/VID_20170409_133629.mp4?dl=0

Olen tosi pentumainen, vikkelä ja tykkään piiloleikeistä. Livistän äkkiä laatikon ja oven raosta joten kanssani pitää olla tarkkana! Kiipeilen liesituulettimen päällä ja tungen joskus vielä itseäni erilaisiin hyllyihin, kaappeihin ja laatikoihin. Olen energinen, seuraan koko ajan mitä tehdään ja tapahtuu, pöydällä, tiskipöydällä, vessan lavuaarissa ja osaan laskea pytynkin! Päivitys: Nyt olen jo rauhoittunut ja joskus jopa uskon kun ihminen komentaa tietyllä äänellä 🙂 enkä enää odottele ihan rapunovella koska tiedän että se tulee sieltä kyllä aina takaisin.

Olen oppinut syömään oikeaa kissanruokaa, niitäkin mitä herra ei halua syödä. Syön nyt vitamiineja lisäksi. Muutaman lelun olen narskuttanut vähän palasiksi ja niellytkin niitä vähän mutta nyt ei ole enää kuminauhaa leluissa. Vessalaatikossa on nyt hiekkaa ja kasvikuitua, käyn peittelemässä kamunkin jälkiä. Aika usein. Mutta osaan käyttää myös pellettivessaa. Ja nyt harjoitellaan turkinharjausta..ainakin tuo yrittää..tykkään rapsutuksista enemmän, kierin matolla ja nautin kun karvat pöllyää. Silmiä saa puhdistaa, korviin on kurkittu ja puhtaat ovat. Hampaatkin on kunnossa.

Tykkäisin enemmänkin reippaasta menosta mutta kissakamu väsähtää nopeaan ja haluaa nukkua enemmän kuin minä, joten yritän naukua anelevalla äänellä ihmistä leikittämään minua. Ja onnistuuhan se! 🙂 Oikea etutassuni on luutunut väärin, putosin edellisessä kodissa parvekkeelta eikä kukaan tutkinut ja hoitanut sitä. Kipeä se ei ole. Ja Ihan Pakko Paljastaa että minulle tulee usein tosikova halipula ja täytyy hypätä ihmisen sänkyyn, tai jopa kiivetä kainaloon, kokeilla tassulla naamaa ja inua. Joskus nukahdan ihmisen viereen tai selän päälle..mutta nyt osaan jo odottaa lattiallakin torkkuen heräämistä. Osaan nukkua kiipeilypuussakin, jos et anna periksi sänkyyn tulemiseen. Tykkään muuten ihan joskus vielä piiloutua päiväpeitteen tai patjan alle, jos kukaan ei estä.

Tulisin toimeen koirankin kanssa, koska tuo pienen koiran kokoinen kissakaan ei pelota yhtään. Minut on leikattu, madotettu kahteen kertaan, sirutettu ja rokotettu, joku rokote (tehoste?) tuolla vielä odottelee. Painan jo noin 4 kiloa, ja olen tosi vikkelä ja näppärä leikkikaveri juuri sinulle. Olen ehkä noin kaksi-kolmevuotias.  Etsin omaa ihmistä joka rakastaa kainaloista pientä naukujaa, ja osaan keskustella söpön kissatytön äänellä, ainakin kun pyristelen pois sylistä. Välillä kaipaan omaa rauhaa vaikka nukunkin silloin koiranunta ja tarkkailen samalla mitä ympärillä tapahtuu 😉

Olisiko sinulla minulle kotia ja leikkikaveria? Saat mukaan pissalaatikon, kakkalapion, ruoka- ja vesikipon, vitamiinia ja kevyitä ja hyviä raksuja, ja vielä tämän pienen kiipeilypuun jossa tykkään istuskella parvekkeella.

https://www.dropbox.com/s/lx7vuza40nlzqix/Ippe%20ja%20Nauku.mp4?dl=0

Asun Tampereen Härmälänrannassa. Jos kiinnostuit minusta, ota yhteyttä axa.tolonen@gmail.com tai 0468101859.

Emo Hanna ja pentu tulivat ensikotiin 28.10.16 Kissojen Katastrofiyhdistyksen toimitilalta Tampereen Raholasta.
Sinne ne olivat tulleet Hahmajärveltä Sastamalasta 1.10 loukutettuna ulkorakennuksesta, jonne Hannan pennut syntyi ehkä joskus elokuussa. Alunperin pentuja oli ainakin 3, mutta vain tämä punainen pikkuinen sinnitteli.  Pienellä viiveellä tytöksi paljastunut sai Elfe nimen. Elfe, eli entinen Hessu on nyt streriloinnista toipumassa ja venähtävämässä teiniksi. Kovin arka on tämä tyttö, ja ensikodin kiinnostus on keskittynyt nyt enemmän emoon Hannaan Hanna on osoittautumassa uteliaaksi ja emännän toimia kiinnostuneena katsovaksi tytöksi.   Ensikotiin Hanna tuli kovin pelokkaana, olihan se syntynyt 7/2015 ulos, ja selvinnyt yli talven tekeytyen mahdollisimman näkymättömäksi. Pihapiirissä kun metsästi supikoira.

Kovin hellyyden kipeältä tuntuu Hanna, mielellään nuolee kaveria ja tytärtään. Nimensä Hanna toivoo vaihdettavan  kun olemus tuo nykyisen ensikotiemännän mielestä kuninkaallisen edesmenneen prinsessa Lilianin. Olemus on siro, elegantti. Kokoa noin 3 kg, eli pieni kissa. Nyt steriloitu, rokotettu, sirutettu ja madotettu.

Huolellista laaduntarkastusta teki mm tutkiessaan emänänn tekemien rieskojen laatua ja jauhojen kelpoisuutta. Tarkka tyttö on tämä, ja vaikuttaa kissana fiksulta yksilöltä. Kunhan se rohkeus löytyisi, mitä ilman on joutunut elämään alkuaikansa. Ja alati ihmettelee mun karvattoman koirani pukemista, että mitä ihmettä siinä tapahtuu.

Tytär Elfe toipunut  steriloinnista, mikä on siis tehty sirutuksen ja rokotusten lisäksi, on taas leikki maistunut tyttökaksikolle. On ne vaan mainio kaksikko.

Nyt taas näyttää siltä, että kaksikko lähtisi yhdessä uuteen kotiin. Se voisi olla pennulle liikaa. Emo on rohkaistumasa hiljalleen, hieroo itseään joskus jalkaankin, antaa silittää, mutta syliin ei vielä saanut ottaa, siitä tuli takapakkia. Kaikki lähestymiset varoen, ja leikkimisvälinein, niin paremmin onnistuu.

Tässä ei olisi paijauskissoja, mutta ihania seuranpitäjiä, kauniita yksilöitä ja leikkisiä. Ja ehkä paijauskissojakin joskus. Ainakin Hanna on ihan sydän syrjällään hellyyttä.

Päivitetty 27.2.17

Kissoja voi tiedustella eeva.pulkkis@gmail.com