1990-luku on ollut merkittävä vuosikymmenen lainsäädännössä: sen aikana on saatu sekä uusi metsästyslaki (1993), että uusi eläinsuojelulaki (1996) asetuksineen. Metsästyslaki koskee lähinnä maaseutua, kun taas eläinsuojelulaki on voimassa kaikkialla. Euroopan unioniin liittyminen on jo lyönyt leimansa Suomen lainsäädäntöön. Tiettyjen säädösten, esim. häkkikanalakiellon voimaantulo sidottiin eläinsuojelulaissa 1996 muiden EU-maiden aikatauluihin ja jo vuonna 1992 oli annettu asetus lemmikkieläinten suojelua koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen voimaan saattamisesta Suomessa.

Metsästyslaki

Vuoden 1993 metsästyslaki ja -asetus olivat pettymys - mm. "hetitappavien" rautojen käytön salliminen herätti runsaasti arvostelua. Myös kissaväki koki pettymyksen. Kotikissa kylläkin luettiin nyt rauhoitetuksi eläimeksi, mutta "villiintynyt" kissa oli edelleen henkipatto. Syntyi tietenkin vaikeuksia määritellä näiden kahden ero. Rauhoittamattoman eläimen saa lain mukaan alueen tai rakennuksen omistaja tai haltija pyydystää tai tappaa (48§). Jos kotikissa on kulkenut kauas kotoa tai jätetty heitteille, se ottaa ravintonsa luonnosta ja sitä voidaan niin ollen luulla villikissaksi. Lain valmistelun aikaan moni KKY:nkin jäsen vetosi eduskuntaryhmiin, jotta kissaan olisi voitu soveltaa talteenottomenettelyä. Tällöin metsästyslaki olisi ollut sopusoinnussa Euroopan neuvoston lemmikkieläinten suojelua koskevan yleissopimuksen kanssa. Tämä sopimus nimittäin jo edellytti löytöeläimen talteenottoa ja sisälsi määräyksen, että kissan saa hätätilanteita lukuunottamatta lopettaa vain eläinlääkäri tai muu pätevä henkilö. Vetoomuksia ei kuultu: Maaseudulla kissa on perinteisesti ollut vähemmän lemmikki kuin maatalojen työntekijä - ja villinä vahinkoeläin. Vasta uusi eläinsuojelulaki toi mukanaan määräyksiä talteenotosta.

Kotikissa on kuitenkin yksi metsästyslakiuudistuksen voittajista. Tärkeää oli, että metsästyslakikin nyt kielsi kotieläimeksi otetun kissan heitteillejätön ja hylkäämisen sakkorangaistuksen uhalla (75§). Eläinsuojelulaissa vastaava pykälä oli ollut jo vuodesta 1971.

Eläinsuojelulaki

Pitkien valmistelutöiden jälkeen saatiin 1.7.1996 uusi eläinsuojelulaki. Edellinen vuodelta 1971 peräisin ollut laki oli jo toivottomasti vanhentunut, vaikka sitä olikin useasti täydennetty. Lain valmisteluvaiheessa paljon huomiota sai ns. rituaaliteurastuksen salliminen. Eläinsuojeluväki oli niin ikään tyytymätön siihen, että kanojen häkkikasvatuskielto jäi puolitiehen eikä Suomi uskaltautunut EU:ssa tiennäyttäjäksi. Iso pettymys oli myös turkistarhauksen jatkuminen entisen kaltaisena, vaikkakin maa- ja metsätalousministeriö sai tehtäväkseen seurata tilannetta ja tarvittaessa laatia säädösmuutoksia.

Näiden seikkojen varjoon jäi se, että uudessa laissa on paljon hyvääkin. Se lähtee liikkeelle eläinten hyvinvoinnin ja hyvän kohtelun edistämisestä. Eläimen on saatava riittävästi ravintoa, juotavaa ja muuta tarvitsemaansa hoitoa. Eläimen hoidotta jättäminen kielletään, samoin liiallinen rasittaminen ja kovakourainen kohtelu.

Tavallisen kotikissan osalta laissa ei tapahtunut suuria muutoksia. Kissan ja koiran tatuointi ja sterilointi/kastrointi eläinlääkärin suorittamina mainitaan asetuksessa sallittuina toimenpiteinä (23§). Tämä on sopusoinnussa lemmikkieläinten suojelua koskevan yleissopimuksen kanssa, jossa jo suositettiin tatuointia tunnistamisen helpottamiseksi ja sterilointia suunnittelemattoman lisääntymisen estämiseksi.

Kissan ja koiran lopetustavat määritellään tarkasti asetuksessa (32§). Vain alle 3 päivän ikäisen pennun saa lopettaa iskulla päähän. Sitä vanhempi eläin voidaan lopettaa eläinlääkärin toimesta, ampumalla aivoihin tai käyttämällä välittömästi tappavaa kaasua. Vuoden 1971 laki lisäyksineen oli jo samansisältöinen.

Laissa on edelleen auttamis- ja ilmoitusvelvollisuus. Sairaan, vahingoittuneen tai muuten avuttomassa tilassa olevan kotieläimen löytäjän on itse autettava eläintä tai ilmoitettava siitä omistajalle, kunnaneläinlääkärille, terveystarkastajalle tai poliisille (14§). Vain jos edellä mainittujen tavoittaminen on ylivoimaista, ja eläin on siinä tilassa, että sen hengissä pitäminen on julmuutta, sen saa lopettaa tai huolehtia sen lopetuksesta.

Pieneläinten suojaksi on myös tarkoitettu kielto luovuttaa eläintä arpajais- tai kilpailupalkintona. Kilpailussa voitettu eläin on aina yllätys, ja koska sen tuloon ei ole perheessä varauduttu, se voi joutua huonoillekin päiville.

Irtoeläinten hoitovelvollisuus

Suurta askelta merkitsi kunnille asetettu velvoite huolehtia irrallaan tavattujen koirien, kissojen ja muiden pienten lemmikkieläinten tilapäishoidon järjestämisestä (15§). Talteenotettua eläintä on säilytettävä vähintään 15 vuorokauden ajan, minkä jälkeen kunnalla on oikeus myydä, luovuttaa tai lopettaa se. Kunnalla on myös oikeus periä eläimen omistajalta korvaus talteenotosta, hoidosta ja mahdollisesta lopettamisesta. Kunnat saivat kaksi vuotta aikaa järjestää löytöeläinten vastaanotto. Kunnat huolehtivat velvoitteistaan kovin eri tavoin; paljon riippui myös siitä, saatiinko kunnan löytöeläinhoitolaan eläinsuojeluhenkinen hoitaja vai pelkkä liiketoiminnan harjoittaja. Pirkanmaan seudulla useat kunnat tekevät yhteistyötä löytöeläinasioissa.

Kissako lainsuojaton? Järjestyslaki 2003

Uudesta metsästyslaista ja eläinsuojelulaista huolimatta käsitys kissan lainsuojattomuudesta kotipiirin ulkopuolella on valitettavan yleinen. Sitä ruokkivat aikanaan eri kaupunkien järjestyssäännöt, jotka saattoivat määrätä kissan kiinni pidettäväksi. Vuonna 2003 kaupunkien järjestyssäännöt korvasi koko maata koskeva järjestyslaki. Koiraa koskee ehdoton kytkemispakko taajamassa ; kissasta säädettiin, ettei sitä - kuten ei koiraakaan - saa päästä yleiselle uimarannalle, lasten leikkipaikalle tai torille toriaikana (14 § 1 momentti kohta 2). Suuri yleisö olisikin saatava tiedostamaan, että kotipiirinsäkään ulkopuolella olevaa kissaa ei saa vahingoittaa, sillä sitä suojelee laki.

Eläinsuojelurikkomus ja -rikos

Vuodenvaihteessa 1999 tuli voimaan lainmuutos, joka koskee yleisesti eläimiä: Rikoslakiin lisättiin pykälät eläinsuojelurikoksista. Vuoden 1996 eläinsuojelulaki tunsi eläinrääkkäyksen ja eläinsuojelurikkomuksen. Eläinsuojelurikkomus säilyi ennallaan, ja merkitsee eläimeen kohdistuvia haitallisia tekoja, jotka johtuvat lähinnä huolimattomuudesta eivätkä ole törkeitä. Eläinsuojelurikkomukseen syyllistynyt voi saada sakkorangaistuksen. Termi eläinrääkkäys poistui kokonaan, ja rikoslakiin lisättiin kaksi pykälää: Eläinsuojelurikos ja lievä eläinsuojelurikos. Seuraamukset ovat edellisessä tapauksessa sakko tai enintään kaksi vuotta vankeutta ja jälkimmäisessä sakko. Koska näillä kahdella rikoksella on lähinnä aste-ero, tuomiot joudutaan harkitsemaan tapauskohtaisesti. Kaikissa tapauksissa lakia rikkonut voidaan tuomita myös pysyvään tai määräaikaiseen eläintenpitokieltoon, jonka kiertämisestä esim. laittamalla eläin puolison nimiin, voidaan rangaista.

Lainsäädäntö ei edelleenkään ole niin yksiselitteinen, että se turvaisi esimerkiksi kissan aseman aina ja kaikkialla. Löytöeläinyhdistyksiä tarvitaan paitsi ruohonjuurityöhön, myös levittämään tietoa. Lain sisältö kun jää helposti etäiseksi muille kuin asiaansa vihkiytyneille eläinharrastajille. Meidän kaikkien tulee siis väsymättä tiedottaa lain tuomista muutoksista ja puuttua asiaan aina, kun havaitsemme jonkun ehkä tahattomastikin toimivan lainvastaisesti.

Virpi Koivula
Perustuu saman tekijän artikkeliin Kissaa koskevaa lainsäädäntöä 1990-luvulla (juhlajulkaisussa 1979-1999 -20 vuotta kissojen hyväksi)