Kissojen Katastrofiyhdistys

Liisi osa 2

Kirjoittaja & kuva: Satu Viljanen

Liisi, eli perheen kesken Lissukka, tuli meille hieman yli vuosi sitten. Etsimme kissakaveria Cocolle, jonka sisko Indira oli jouduttu lopettamaan. Coco kaipasi kipeästi kissaseuraa, ja sitten löysimmekin Liisin.

Liisi oli erittäin arka, ja viettikin pari ensimmäistä viikkoa vierashuoneen sohvan alla. Liisillä on ilmeisesti ollut melko rankka menneisyys, eikä ihmisistä ole oikein ollut ainakaan positiivisia kokemuksia. Cocon kanssa Liisi tuli melkeinpä heti toimeen; pari päivää he hieman ihmettelivät toisiaan, mutta eivät sähisseet tai muuten osoittaneet toisilleen mieltä kertaakaan.


Liisi on hiljalleen oppinut sietämään ihmisiäkin ympärillään, mutta ei edelleenkään juuri välitä silityksistä tai kovista äänistä. Olemme antaneet Liisille erityisesti omaa rauhaa ja aikaa; pikkuhiljaa olemme totuttaneet häntä lyhyisiin silityksiin ja erilaisiin leikkeihin. Cocon kanssa he ovat oikeat sydänystävät; he leikkivät toistensa kanssa mielellään ja usein heidät löytääkin nukkumasta vierekkäin. 


Liisi on reipastunut vuoden aikana paljon, ja uskaltaa nykyään leikkiä ihmistenkin kanssa. Laserlelu on Liisin ehdoton emppari, ja myös erilaiset pehmopallot ovat erittäin kiinnostavia. Herkut maistuvat liiankin hyvin, ja Liisi on selkeästi hieman perso ruoalle; ylipainoa oli hieman silloin kun hän meille saapui, mutta Cocon kanssa leikkiminen ja herkkujen vähentäminen auttoi nopeasti.


Pientä ahdistusta välillä aiheuttaa muutokset ympäristössä; esimerkiksi kun isäntäväki on poissa pidempään ja kotiin tulee hoitotäti, alkaa Liisi stressaamaan. Kuitenkin nykyään hoitotäditkään eivät ole niin pelottavia, ja heidänkin kanssa uskalletaan jo leikkiä. Liisi katsoo paljon Cocon esimerkkiä, ja varmasti senkin vuoksi on hiljalleen oppinut luottamaan yhä enemmän ihmisiin.