Pieni suuri mies

Kirjoittaja & Kuvat: Anne-Mari Pentti

Eetu, aiemmin Retu, oli kauan toivottu perheenlisäys saapuessaan meille Kissojen Katastrofiyhdistykseltä 21.9.2014. Kotona odotti jo kaksi vanhempaa kissaa, HCM-potilas Vilperi ja kauniskasvoinen Minttu. Olin varovasti painostanut avomiestä kolmannen kissan hankintaan jo muutaman vuoden ja kun lopulta minulle näytettiin vihreää valoa, olin innoissani! Pentukuume oli ollut kauan jo polttava, joten miehen myönnyttyä tahtooni aloinkin tutustua eri yhdistysten pentutilanteeseen. Näin kuvan Eetusta ja ihastuin heti, mutta otettuani yhteyttä Eetun sijaiskotiin Tiina Anderssoniin, kuulin pettyneenä, että Eetu oli alustavasti jo varattu toisaalle. Tiina kuitenkin kertoi minulle toisesta kollipennusta luonaan, joten lähdin hänen luokseen tutustumaan ”vauvaehdokkaaseen”.

Paikan päällä olleet pennut olivat tietenkin kaikki uskomattoman suloisia ja ilman kotia ollut Mosse-poika toki aivan hurmaava. Mutta siltikin, nähdessäni Eetun, tiesin että sydämeni kuului sille pienelle ja pyöreälle pennunrontille joka rohkeasti kiipesi syliini. Kerroin tämän tunteeni Tiinalle ja lupasin myös Mosselle kodin antaa, mikäli hän tilanteen niin parhaaksi näkisi. Viikonlopun harkinnan jälkeen Tiina soitti minulle ja ilmoitti, että Eetu saisi tulla meille – riemullani ei meinannut olla rajoja tuossa kohtaa. Sovittiin, että hakisin Eetun uuteen kotiin syntymäpäivieni jälkeen, parempaa lahjaa siis ei olisi voinut toivoa!

Tullessaan meille Eetu otti tilan haltuun kuin olisi aina meillä asunutkin. Pikkupojalle maistui ruoka hyvin, leikit olivat vauhdikkaita ja hiekkalaatikolla se osasi heti käydä sujuvasti. Vanhempi kissamme Vilperi hyväksyi pennun hyvin, mutta tyttökissamme kanssa jouduimme tekemään pitkän aikaa enemmän työtä, jotta yhteiselo saatiin sujumaan. Valitettavasti Eetu alkoi pian tulonsa jälkeen oireilla hengitystieoireilla, ja myös kuumeilulla, ja jouduimme tutkituttamaan poikaa ensin Hattulassa, sitten Tampereella ja Lahdessa. Pojan nielusta löytyi alkuun rakkuloita, vaikka virustestit näyttivät negatiivista ja hengitystieoireita epäiltiin myös astmaperäisiksi. Keuhkoista löytyi röntgenkuvista tiivistymää. Lisäksi sydänlääkärit Tampereella ja Lahdessa löysivät sydämen eteiskammioläpistä ja kammioväliseinistä vuotokohdat. Näiden vuotokohtien on kuitenkin tutkittu olevan niin vähäisiä, että ne eivät välttämättä muodosta kliinistä sydänsairautta koskaan.

Kortisonilääkitys lopetettiin todeten, että astma ei ole syypää satunnaiseen, rasituksen jälkeiseen läähätykseen. Pikkuhiljaa ajan myötä kaikki oireet ovat helpottuneet ja nykyisin Eetu voi leikkiä hyvinkin rajusti ilman minkäänlaisia oireita. Eetu rakastaa lunta ja ulkoilemista sekä valjaissa että häkissä, jossa se saa kiipeillä kesällä lähes ympäri vuorokauden. Eetu on aina iloinen ja moni sanoo, että se näyttääkin hymyilevän koko ajan koko olemuksellaan. Sylissä poika viihtyy oikein mielellään ja lempiunipaikka onkin ihmismamman tai ihmisiskän sylissä. Raakaruoka on Eetun mielestä parasta ja kyllä muukin ruoka maistuu, vaikka onkin kooltaan jäänyt siroksi ja uroskissaksi muutoinkin pikkuiseksi. Siinä missä kooltaan se häviää muille, egossa se voittaa kaikki. Eetun itsevarmuus on vailla vertaa ja se tietää olevansa koko perheen lellivauva, kissasisaruksiaan myöten. Olen äärimmäisen onnellinen, että saimme Eetun meille. Tämä ihana pikkukissa on tuonut paljon iloa, rakkautta, hellyyttä, naurua ja onnellisia hetkiä perheeseemme. Kiitos Kissojen Katastrofiyhdistykselle tärkeästä työstä, ilman teitä meillä ei olisi rakasta Eetuamme!

Tämä artikkeli julkaistiin Kissojen Katastrofiyhdistys KKY ry:n jäsenlehdessä 1-2017.

Kuva: Anne-Mari Pentti

Kuva: Anne-Mari Pentti