Tuli selviytyjä

Kirjoittajat & kuvat: Sirpa Randell ja Virpi Koivula

Tuli saapui KKY:n ensikotiin Kiikoisten löytölästä kaksiviikkoisena, vasta silmät auenneina, yhdessä sisarustensa kanssa. Emoa ei saatu talteen. Pennut ponnistivat elämään pulloruokinnalla, ja maitovastiketta kului paljon.  Ensikoti huolehti lastenhoidosta tunnontarkasti. Aluksi ruokinta ja muut emon hommat eli kakatus ja pissatus vanulappuun tapahtuivat kahden tunnin välein, oli yö tai päivä. Parin viikon päästä hoitoväliä vähän kerrassaan pidennettiin. Tämä kasvatus ei ollut ollenkaan pentujen mieleen, sillä ruoka-ajan lähestyessä kopasta kuului vaativa kiljunta. Ruoan jälkeen koitti sitten hiljaisuus, kun pullomahaiset lapset vetivät sikeitä.

Tuli sai nimensä oranssina hohtavan turkkinsa perusteella. Vanttera rakenne antoi jo viitteitä, että kyseessä oli reipas kollinalku. Rokotuskeikalla tämä sitten todettiin, ja lääkäri kehui reippaaksi pojaksi, vaikka yksi kyynelkanava vuoti. Tämän odotettiin menevän ohi kasvamisen myötä.

Kaksitoistaviikkoisena oli sitten edessä oman kodin etsintä. Annetaanpa Tulin itsensä kertoa:

”Ensikoti adoptoi Meri-sisareni ja minut. Kollina jouduin kuitenkin pian evakkoon isäntäni äidin luokse, Rocco-pojan seuraksi. Olisin kuulemma ollut liian kiinnostunut sisarestani. Pari päivää vierähti Roccon kanssa tutustuessa, sähistiin ja rähistiin ja vähän tassullakin lyötiin. Kaikki sujui kuitenkin hyvin, vältyttiin isommilta vammoilta ja nyt olemme hyvät kaverit keskenämme.

Parin evakossa vietetyn viikon jälkeen isäntäni äiti ilmoitti, että saisinkin jäädä heidän luokseen lopullisesti. Tämä sopi minulle vallan mainiosti, palvelu pelaa loistavasti. Aamuruokaa saan ensin haistaa, ennen kuin sitä tarjoillaan. Olen vieläkin niin innokas ruokailija, että aloitan syömisen heti tiskipöydällä, missä ruoka annostellaan. Iltakahvin aikaan saammekin Roccon kanssa nappulat olohuoneeseen, samalla tavalla kuin ihmisetkin juovat kahvinsa siellä.

Kyynelkanavan vuotamisen vuoksi silmiäni piti pestä päivittäin. Pesu onkin mukavaa, odottelen joka aamu kärsimättömästi, että ihmiset saavat aamukahvinsa juotua ja menevät hampaiden pesulle. Minä olen ensimmäisenä kylpyhuoneessa pyykkikoneen päällä odottamassa silmien pesua. Tämä pitää tapahtua ennen aamukahdeksaa tai olen hyvin äänekäs ja levoton.

Olen erittäin hyvä siivoamaan. Pöydillä ei saa olla mitään ylimääräistä, kaikki paistinpannua kevyemmät ja pienemmät joutavat mielestäni lattialle. Kahvinkeitin ja leivänpaahdin ovat kuitenkin niin kovassa käytössä, että ne olen hyväksynyt.

Telkkarista katselen mielelläni jalkapalloa ja jääkiekkoa, muut ohjelmat eivät oikein kiinnosta. Kun perhe kuuntelee jääkiekkoa radiosta, minä kommentoin selostusta omalla tavallani, raavin ja puren radion kaiuttimia. Ihan vain sen vuoksi, kun tuomarit ovat aina omaa joukkuettani vastaan.

Kesä oli hyvin kuuma ja vietin suurimman osan päivistä parvekkeella Roccon kanssa. Hoitajaani vähän hirvitti kuumuus, niinpä hän toi meille vilvoittavan kylmän pyyhkeen pöydän jalkojen ympärille. Tässä viileässä teltassa kävimme aina välillä vilvoittelemassa.

Talvipakkasilla Rocco viihtyy edelleen parvekkeella, mutta minä olen löytänyt lämpöisen paikan mummun sylistä laaman villasta kudotun peiton alta.

Jouluna saimme uuden Wallu-veljen. Pyhät kuluivat tutustuessa ja opettaessa uutta poikaa talon tavoille.”

1 ajatus aiheesta “Tuli selviytyjä”

  1. This truly is a beautifully written story. Thank you, Tuli, for telling about your humans and their strange habits. For the record, my human is just as strange.

Kommentointi on suljettu.