Kissojen Katastrofiyhdistys

Coco

Kirjoittajat: Hanna & Satu   |  Kuvat: Hanna & Satu

Ensikodin terveiset:

Siskokset Coco ja Indira saapuivat ensikotiin ollessaan vasta yhdeksän viikon ikäisiä. Pikkuiset olivat ulos synnyttyään joutuneet eroon emostaan ja tarvitsivat kipeästi paikkaa, jossa niistä olisi ihmisen lisäksi huolehtimassa myös aikuinen kissa. Tähän hommaan sopi täydellisesti hurmaava kollikissani Hipsu, jolla oli jo tuolloin takanaan menestyksekäs ura pikkukissankasvattajana.

Tytöt olivat saapuessaan pikkuruisia. Ne kyhjöttivät kylki kyljessä kantokopan nurkassa ja kurkistelivat luukun läpi hämillään uutta ympäristöä. Uteliaina pikkukissoina ne ottivat pentuhuoneena toimineen keittiön nopeasti omakseen. Nopeasti kävi selväksi, että pehmeä, pomppiva pallo ja huiskukeppi olivat Cocon suosikkileluja ja leikkiminen maistui niin yksin kuin siskon tai ihmisenkin kanssa. Myöhemmin selvisi, että Coco oli myös aivan erityisen kiintynyt hiuslenkkeihin. Se ryntäsi hurjapäisesti pois viskatun hiuslenkin perään, metsästi sitä aikansa ja kantoi sen sitten takaisin vain, jotta se heitettäisiin uudelleen noudettavaksi.

Cocosta kuoriutui varsin nopeasti huomiota ja läheisyyttä rakastava kissa. Minulle ei ollut lainkaan erikoista herätä tyynylläni pörröinen, unissaan tuhiseva karvapallo. Sama karvapallo rakasti päivätorkkuja syliin käpertyneenä – joko minun, Hipsun tai Indiran, kunhan sillä vain oli seuraa. Alusta asti oli selvää, että Indira-sisko oli Cocolle erityisen rakas – olivathan ne viettäneet yhdessä koko pienen elämänsä – joten ei olisi tullut kyseeseen erottaa niitä, kun ne lopulta saavuttivat luovutusiän.

Kaksikko ei koskaan päätynyt KKY:n nettisivuille kotia etsimään, sillä hyvin pian ensikotiin saapumisen jälkeen ne tapasivat myös tulevan maminsa. Ihana, rakastava koti löytyi pitkäaikaisen työtoverini ja ystäväni Sadun luota.

-Hanna-

Uuden perheen terveiset:

Coco Chanel ja Indira Gandhi saapuivat meille syksyllä 2017. Hetken pienokaiset ihmettelivät, minne olivat joutuneet, mutta varsinkin Coco kotiutui pikaisesti kerrostalokolmioon. Indiralla kesti hieman pidempään tottua sekä asuntoon että siellä asuviin ihmisiin, ja se oli muutenkin selvästi sisartaan ujompi. Reipas Coco kuitenkin opasti ja rohkaisi siskoaan hienosti ja pian molemmat jo juoksivat ympäri asuntoa vuorotellen toistensa perässä – kissamaisesti vuorokaudenajasta välittämättä.

Indira ei juuri syliin kavunnut, mutta viihtyi mielellään sohvalla aivan ihmisen vieressä ja rakasti rapsutuksia ja harjaamista. Coco on ollut pienestä asti oikein ilmeikäs ja oman arvonsa tunteva neitokainen ja se kiipeääkin usein sohvalla syliin. Iltaisin isäntäväen valmistautuessa nukkumaanmenoon Coco vaatii itselleen viidentoista minuutin hemmotteluhetken; hetken, jolloin kaikki huomio kohdistuu ainoastaan siihen ja jolloin rapsutuksia ja hellyyttä ei säästellä. Coco on oppinut tunnistamaan oman nimensä lisäksi sanan ”herkku” ja tietää, että kun tämä sana mainitaan, riennetään kipin kapin sohvalle, jossa tassua ojentamalla saa herkkupalan itselleen.

Kun Indira hieman alle vuoden ikäisenä yllättäen sairastui vatsakalvontulehdukseen ja jouduttiin päästämään ikiuneen, jäi Coco aivan yksin. Leikkisä ja sosiaalinen tyttö selvästi ikävöi siskoaan ja leikkitoveriaan. Koska isäntäväki joutui olemaan välillä pitkiä päiviä töissä, alkoi kissaseuraan tottunut Coco potemaan yksinäisyyttä ja ymmärsimme, että se tarvitsi kissakaverin.

Liisi, KKY:n tyttöjä sekin, liittyi perheeseemme viime syksynä. Pari viikkoa meni totuteltaessa, eikä ujo ja varovainen Liisi aluksi liikkunut piilostaan juuri lainkaan. Hiljalleen Cocon kuitenkin onnistui rohkaista Liisiä sen verran, että tämä uskaltautui tassuttelemaan asunnossa ja leikkimään Cocon kanssa. Liisi pelkää yhä ihmisiä ja kovia ääniä, mutta Cocon kanssa ne ovat jo parhaat ystävät ja leikkivät yhdessä varsinkin iltaisin. Luotamme siihen, että ajan kanssa ja Cocon opastuksella Liisikin oppii vielä luottamaan ihmisiin.

-Satu-